Häät vietettiin heti seuraavana talvena vain parin muun simin kanssa. Tilaisuus oli rauhallinen, kaunis ja kaikin puolin täydellinen. Häämatkalle parilla ei ollut valitettavasti rahaa, mutta Daniel otti töistään viikon lomaa viettääkseen aikaa uuden vaimonsa kanssa.
-----------------------------------------
Aurinko ei ollut vielä kerennyt nousta, kun Daniel oli jo hereillä ja odottelemassa kolleegansa kyytiä töihin. Tylsistyneenä hän päätti hypähtää pumpulin pehmeään lumihankeen ja tehdä lumienkelin.
"Kulta? Mitä ihmettä sinä siellä lumihangessa?" Violetta kysyi hymyillen höperölle miehelleen.
"Teen lumienkeliä! Eikö se olekkin kaunis. Tai no, ei yhtä kaunsi kuin sinä."
"Voi sinua. Minun tulee niin kova ikävä sinua ja sinun höpsöjä kehujasi!" Violetta kommentoi ja suukotti Danielia.
"Minunkin tulee ikävä sinua. Mutta jo parissa viikossa olen kotona! Ennenkuin huomaatkaan olen jo taas suutelemassa ja kehumassa sinua!"
Danielin lähdön jälkeiset pari viikkoa sujuivat hitaasti. Talo tuntui liian hiljaiselta ja autiolta ilman Danielia ja hänen iloisia vitsejään.
Violetta siivosi, nukkui ja laittoi ruokaa, mutta kaikki tuntui niin rutiininomaiselta.
Kello oli jo lähemmäs viisi yöllä, mutta Violetta ei malttanut mennä nukkumaan. Tänään Daniel tulisi kotiin! Hermostuksissaan hän huomasi pureskelevansa jopa kynsiään, mutta ei mahtanut sille mitään.
Häntä väsytti, mutta Daniel olisi kotona hetkenä minä hyvänsä, joten nukkumaankaan ei kannattanut mennä.
Avain rapisi lukossa vain hetken ennen kuin Violetta kiiruhti ovelle avaamaan lukon ja hyppäämään miehensä kaulaan.
"On ollut niin kauhea ikävä!"
"Samat sanat, kultaseni." Daniel vastasi lämpimästi sammalla kun silitti Violetan poskea. "Ihan hirveä ikävä."
Ei sinä yönä ja aamuna loppujen lopuksi paljoa nukuttu.
......
"mmm, Daniel minulla olisi asiaa liittyen meihin ja hmm.. "
Daniel nosti katseensa hämmästyneenä takkatulesta. "Mitä nyt kulta? Onko jotain sattunut?" Violetta oli hetken mietteissään ennenkuin alkoi selittää: "Mitä tuumaisit jos meille syntyisi pieni lapsi?" Daniel käänsi katseensa Violetan pienelle vatsalle ja hymyili:
"Kuulostaa ihanalta! Toivottavasti lapsesta tulee yhtä suurenmoinen kuin sinustakin!"
"Olet ihan hölmö!" Huudahti Violetta hymyillen ja suuteli "hölmöään".
Vatsakumpu näkyi jo pian ja sen seurauksena Violetta koitti vähentää kotitöitään, mikä oli huono juttu, koska Danielilla oli taipumusta polttaa ruuat pohjaan parissa sekunnissa.
Raskausaika sujui hyvin vaikka Daniel oli usein työmatkoilla. Se oli kuitenkin väistämätöntä, että rahaa saataisiin, mutta kuitenkin Violettaa huoletti miten paljon hän joutuisi olemaan yksin kotona lapsen synnyttyä
Danielin palattua työmatkalta pariskunta meni takapihalle nauttimaan kauniista keväisestä illasta. Violetta painautui hellästi miestään vasten miettien samalla miten ottaisi asian esiin.
Ennenkuin hän ehti aloittaakkaan Daniel alkoi puhumaan: "Olen ollut paljon töissä viime aikoina, mutta aijon lopettaa pitkät työmatkat heti lapsen synnyttyä. Aijon viettää sinun ja tulevan lapsemme kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista! Ja rakennan meille hienon yläkerran että lapsi saa oman kauniin huoneen ja---"
Violetta hymyili Danielin puhetulvalle. Hän tiesi, että Danielista tulisi mahtava isä eikä hän voinut olla ilahtumatta Danielin työuutisista ja yläkerrasta.
"Rakastan sinua."
-------------------------------------------------------------------
Ei kestäny montakaan kuukautta, kun eräänä iltana Violetta ja Daniel saapuivat kotiinsa pienen vauvan kanssa. Pienen tyttö vauvan kanssa nimeltä Anastasia Flemming.
Anastasia oli rauhallinen ja hiljainen vauva, mutta välillä Violetta väsyi ja rasittui helposti. Daniel käytti häntä lääkärissä ja sieltä tuli käsky nukkua enemmän ja tehdä vähemmän kotitöitä mikä auttoiki hieman.
"Kauniita unia Anastasia." Violetta lirkutti ja peitteli Anastasian kehtoon, sammutti valot ja hiippaili ulos huoneesta.
Suljettuaan lastenhuoneen oven hän huomasi Danielin joka oli innostunut lauleskelemaan karaokella. Violetta katseli miestään hetken ennen kuin meni keskeyttämään.
"Melko hyvin!" Violetta koitti kehua
"Haha, älä yritä! Tiedän että rääyn pahemmin kuin naapurin muori."
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Violetta säpsähti äkisti hereille kuullessaan outoa kolinaa ja huomasi Danielin olevan jo hereillä. Ei yhtään Danielin tapaista herätä näin aikaisin. Kello on vasta yhdeksän.. Hän ihmetteli.
Violetta vaihtoi vaatteet silmänräpäyksessä ja haistoi keittiöstä leijailevaan paahtoleiväntuoksun. Ei sekään yhtään Danielin tapaista. Daniel ja ruoanlaitto olivat kerrassaan vaarallinen yhdistelmä!
"Mitä ihmettä sinä teet?" Violetta kysyi naureskellen Danielille joka koitti tehdä aamupalaa keskittynyt ilme kasvoillaan. "Teen aamupalaa rakkaalle vaimolleni tietenkin!" Daniel vastasi ylpeänä ja lisäsi vielä: "Mutta pekoni hieman kärähti, mutta onhan se hyvää vähän rapeanakin."
Violetta seurasi vierestä kun Daniel teki aamupalan loppuun ja kattoi pöydän huolellisesti heille molemmille.
"namm..Tämä on oikeastaan todella hyvää!" Violetta sanoi syödessään ahneesti. Kehun kuullessaan Daniel ei voinut olla hymyilemättä. "Tänään on Anastasian ensimmäinen muskaripäivä! Muistithan soittaa Rouva Ansonille?"
"Muistin muistin!" Violetta huokaisi.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Muskarissa meni hyvin tai oikeastaan mahtavasti. Anastasia leikki innoissaan muiden lasten kanssa ja Daniel ja Violetta keskustelivat innoissaan viiden lapsen äidin kanssa. Rouva Ansonin johdolla koko joukko leikki ryhmäleikkejä, lauloi ja opetteli loruja. Koko ilta tuntui kerrassaan loistavalta!
Ja kun lähtö koitti Anastasia tirautti muutaman kyyneleen, mutta suostui lopulta luopumaan leikkitovereistaan ja lähtemään vanhempiensa kanssa kohti juna-asemaa.
Kolkossa ja kylmässä junassa koko perhe tunsi olonsa äärettömän onneliseksi ja kokonaiseksi. Danielin ja Violetan katse Anastasiaan oli täynnä pelkkää rakkautta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.